Carrick-a-Rede Rope Bridge & Giant's Causeway

Tänään herättiin aamulla klo 8 aikaan. Meitä väsytti paljon, mutta lähdettiin silti retkelle kohti hienoja nähtävyyksiä. Ensin juostiin bussille ja myöhästyttiin siittä. Sitten käveltiin juna-asemalle ja mentiin junalla Coleraineen. Colerainessa odotettiin tunti bussia joka vei meidät Ballintoyhin jossa päästiin kävellen Carrick-a-Rede Rope Bridgeä pitkin Carrick saarelle. Meillä oli käytössä sellaset matkaliput joilla sai päivän aikana mennä junilla ja busseilla niin paljon kun kerkes ja ne makso 17puntaa. Tosiaan tää bussi mikä lähti Colerainesta, oli sellanen ''turisti'' bussi jonka pysäkit on erilaisten nähtävyyksien luona. Mentiin eka bussilla päätepysäkille ja takastullessa pysähdyttiin Giant's Causewayn luona.

Seuraavaks vuorossa elämäni eka riippusilta. Pelotti!

Maisemat oli aivan huikeat, mutta turisteja oli meidän lisäksi paljon. Mä en kauheesti pidä sellasista turistirysistä. Se myös yllätti, että tää silta maksoi 5,9puntaa. 

Seuraavat kuvat onkin sitten Giant's Causewayltä. Tämäkin paikka oli täynnä turisteja ja maksoi 7puntaa eli 9,5e. Toi hinta tietty nosti mun odotukset tosi korkeelle, mun mielestä ylihinnoteltu. Saatiin mukaan sellanen puhelin joka toimi oppaana ja kierrettiin iso lenkki rannassa ja kallioilla. Oli kyllä huikeat maisemat, mutta taas liikaa turisteja. Tonne  varmaan olis päässyt ilman sitä puhelinopasta myös ilmaseksi, mutta ei tajuttu sitä. Yiritin valokuvata mahdollisimman paljon, mutta välillä oli vaikeaa yrittää ottaa kuva niin, että muut ihmiset eivät niissä näy. 

Meidän reissussa kului aikaa yhteensä 10 tuntia ja nyt voin sanoa että VÄSYTTÄÄ! Oli kuitenkin onni että lähdettiin reissuun tänään, sillä sää suosi ja aurinko paistoi. Kyllä tämä vaan on kaunis maa.

Sitten pieni muisteluhetki mitä menneenä viikkona on sattunut. Ensinnäkin unohdin kertoa teille, että eräänä perjantaina oltiin Amerikkalaisten vaihtareitten kanssa viettämättä kulttuuri iltaa Derryssä. Käytiin eka syömässä ja sen jälkeen lähdettiin katsomaan irlantilaista tanssiesitystä. Luultiin että kaikki kulttuuri-illan tapahtumat sijaitsee Derryssä. Tilattiin kaksi taksia ja lähdettiin kohti tanssipaikkaa. Taksikuski ei tiennyt missä paikka on ja löydettiin itsemme myöhemmin jostain 20mailin päästä Derrystä. Mentiin katsomaan tanssiesitystä jonka esiintyjän olivat lapsia ja tapahtuma olikin tarkoitettu lähinnä lasten vanhemmille. Lähdettiin pois, tilattiin taksit, saatiin taas samat taksikuskit ja lähdettiin kohti Derryä. Taksikuskit nauro meille. Muuten kulttuuri-ilta sujui hyvin. Käytiin keskustassa kuuntelemassa live-musiikkia, painettiin kangaskassit ja nautittiin olosta. 

No mutta sitten eräänä päivänä löysin kaupasta aivan täydelliset kengät mulle. Tai siis löysin vain vasemman jalan kengän. Kysyin myyjältä, saanko myös oikeaan jalkaan kengän. No hänkään ei löytänyt toista kenkää. Oli tiistai päivä ja myyjä sanoi kenkiä tulevan lisää Perjantaina, joten mennään silloin uudestaan. Perjantaina mentiin takaisin kauppaan ja löysin taas vain sen vasemman jalan kengän. Ei niitä ollut tullut lisää! Kysyin taas myyjältä eikä hän tiennyt asiasta mitään. No sitten tilattiin kengät mulle ja saan noutaa ne ensi viikon Torstaina myymälästä. 

Mutta... Kenkäepisodin jälkeen mentiin syömään. Tilasin itselleni aivan liian tulisen leivän joten silmistä valui kyyneleet. Miia söi onnessaan vege-leipäänsä jossa oli täytteenä salaattia ja juustoa. Leivän siis piti olla vege, mutta kappas kummaa yhtäkkiä lautasella luikerteli pienen pieni toukka. Ehkä yksi pahimmista painajaisista kävi toteen. Sanottiin aiheesta kahvilan työntekijöille ja Miia sai rahat takaisin. Silti YÖK!

Eräänä aamuna katselin hotellitarjontaa huoneessani. Yhtäkkiä palohälytin alkoi soimaan. Pakkasin pikasesti reppuun muutamat tärkeimmät ja juoksin Miian huoneeseen. Syke hakkas tosi lujaa ja mietin mitä pitää tehdä nyt... Sitten hälytys loppui ja muistettiin, että ne testaa toimiiko palohälyttimet. Tulin takas huoneeseeni, kurkkasin reppuuni ja totesin, että en ollut pakannut reppuuni muuta kuin ne hotellioppaat. Toisaalta hyödyllisiähän ne olisi olleet jos tämä asuntola oikeesti olisi palanut.

Sitten vielä pieni palaaminen meidän ensimäiseen viikkoomme täällä. Oltiin vaihtariporukan kanssa kaupunkikierroksella. Yksi vaihtaripoika tuli juttelemaan mulle. Hän aloitti keskustelun "Are you from America too?" Vastasin "No, I'm from Finland". Poika katsoi mua hetken ja vastas "Mee too... siis... niiin mäkin... mitä hittoa?!" Ajatelkaa nyt, että eka ihminen joka mulle täällä koskaan alkoi juttelemaan, sattuikin olemaan suomesta ja  vielä Tampereelta! Hänellä oli myös kaveri suomesta ja ovat kyllä tähän asti olleet ainoat suomalaiset joihinka ollaan törmätty. 

Palataan taas! 

- Sallamaari